Mitä vanhemmuus teille oikeasti on?

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, mitä vanhemmuus lopulta tarkoittaa. Monesti siitä puhutaan vain vastuuna, kasvatuksena ja arjen pyörittämisenä, mutta tuntuu että se on samalla myös paljon enemmän. Siihen liittyy rakkautta, pelkoa, luopumista, kasvamista, epävarmuutta ja varmasti myös iloa tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Välillä ajattelen, että vanhemmuus on sitä, että yrittää parhaansa. Että kantaa vastuuta toisesta ihmisestä, mutta samalla joutuu kasvamaan itsekin koko ajan. Joskus se varmaan palkitsee paljon, joskus taas väsyttää ja tuntuu raskaalta. Mutta toisaalta muutokset vaatii oman veronsa ja sitä kautta sitten pääsee nauttimaan uusista asioista, esim. vertauksena kuntosalilla käyminen, lihaskasvaa jne ja hyödyt näkyy vasta myöhemmin. Miten te kuvailisitte vanhemmuutta? Mitä vanhemmuus on teille ollut, tai mitä ajattelette sen olevan? Kiinnostaisi kuulla sekä kauniita että rehellisiä ajatuksia tästä.