Miksi eron aikaisesta henkisestä väkivallasta puhutaan niin vähän?

Eron pitäisi olla jo itsessään tarpeeksi raskas asia. Silti joillekin se on myös aikaa, jolloin joutuu kokemaan uhkailua, pelottelua, manipulointia ja jatkuvaa painostusta. Sellaista, joka ei ehkä näy ulospäin, mutta tuntuu sisällä joka päivä. Minusta tästä puhutaan ihan liian vähän. Varsinkin silloin, jos mukaan vedetään myös lapset, seuraukset voivat olla todella kipeitä. Tunnistetaanko eron aikainen henkinen väkivalta mielestänne tarpeeksi hyvin? Ja miksi siitä on edelleen niin vaikea puhua ääneen?