Miksi vieraannuttamisesta vaietaan, vaikka sen jälki on niin syvä?

Vieraannuttaminen ei aina näy mustelmissa tai tilastoissa. Se näkyy hiljaisuudessa, katkenneissa yhteyksissä ja siinä, kun lapsen ja vanhemman väliin rakennetaan muuri, pala palalta. Minusta tästä puhutaan aivan liian vähän. Liian moni menettää jotain korvaamatonta, eikä ympäristö silti aina tunnista mitä on tapahtumassa. Miksi vieraannuttamista on edelleen niin vaikea sanoa ääneen? Ja miksi siihen puututaan usein vasta silloin, kun vahinko on jo suuri?